Minun Soteni

Sosiaali – ja terveyspalvelujen järjestämislakia odotellessa on aikaa miettiä näiden SOTE-palvelujen tilaa omassa lähiympäristössä. Lain odottamisesta voi toisaalta tulla pitkä. Yhä useampi poliitikko ja asiantuntija on alkanut katsella maakuntamallin perään, toiset kauhulla ja toiset ilolla. Täydellisen ja yksityiskohtaisen järjestämislain sijaan saanemme eduskunnasta tavoiteponnen tai puitelain siitä mihin suuntaan on mentävä.

Oli järjestämisorganisaatio millainen hyvänsä, SOTE-palveluja tuottavat lähiorganisaatiot jatkavat myös uudessa mallissa. Ja kuten on sanottu, minkään ei itseasiassa pitäisi muuttua paitsi sen että lääkäriin pääsee helpommin ja että tarpeellisia sosiaalipuolen palveluja on olemassa. Ja että näihin palveluihin pääsevät ne, jotka eivät osaa niihin nyt hakeutua.

Hämeenlinnassa valtuustoryhmien pitäisi tällä viikolla  antaa näkemyksensä palveluverkon kehittämisestä. Ajatus palveluverkon kehittämisen  yleisten periaatteiden luomisesta ja jaosta lähi -, mobiili-  ja muihin palveluihin on periaatteessa hyvä, mutta esimerkkien löytäminen edellyttää melkoista asiantuntemusta kaikkien palveluiden  ja myös käyttäjämäärien suhteen muuten kommentit ja keskustelu menee ihan lillukanvarsitasolle. Valtuustoryhmien lisäksi kuullaan ja kysellään toivottavasti myös asiantuntijaraatien mielipidettä.

Terveyspalvelujen osalta keskustelu kilpistyy aina terveyskeskuksen tai terveysaseman  sijaintiin ja siihen kuinka monta asemaa tulisi olla ja kuinka lähellä niiden tulisi olla toisiaan. Terveyspalvelut nähdään seininä vaikka käytännössä on kyse sisällöstä ja tekemisestä. Välillä puhutaan  myös siitä miten palvelujen pitäisi mennä pyörille sitä tarvitsevien luokse tai että joka korttelissa tulisi olla terveyskioski tai että kaikki palvelut tulisi hoitaa mahdollisimman pitkälle netin kautta. On haastavaa suunnitella terveyspalveluja eri ikäryhmille, joiden suhtautuminen puhelimeen, autoon tai etäisyyksiin on hyvin erilainen. Tosiasia on kuitenkin että lääkäriä tai hoitajaa tarvitsevat eniten vanhemmat ihmiset, jotka eivät ole niin innokkaita mobiilinkäyttäjiä kuin nuoret ja joiden matka terveysasemalle voi toisaalta olla hankala. Usein kuulee ja itsekin joutuu valitettavasti todistamaan sitä kuinka kotona tai palvelutalossa asuva vanhus viedään ambulanssilla päivystykseen ja tuodaan sieltä kotiin paluuajona takaisin. Pitäisikö ambulanssin ja  sairaankuljetuksen rinnalle kehittää liikkuvan lääkärin palvelu ja toisaalta yhdistää vähäiset joukkoliikennepalvelut ja palvelulinjat paremmin vapaiden lääkäriaikojen kanssa. Ja tämän rinnalla kehittää mobiilipalveluja kuten” testaa terveytesi-pelejä” nuoremmalle sukupolvelle.

Sosiaalipalvelujen osalta ongelmaksi on tunnistettu se että palveluja tarvitseva henkilö tarvitsee monia erilaisia palveluja ja joutuu hakemaan niitä eri asiantuntijoilta. Uskomatonta mutta palvelujen porrastaminen eli tavallaan byrokratian lisääminen voisi tuoda apua tähän kaaokseen.

Varmaa on se että terveys- ja sosiaalipalvelujen ja palvelujen asiakkaiden kohtaamisen ongelmat eivät ratkea vain perinteisten sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden voimin, vaan tarvitaan poikkihallinnollista ja todella innovatiivista otetta.

7 kommenttia artikkeliin “Minun Soteni”
  1. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Hyvä Marjatta!
    On pohdinnan arvoinen juttu voiskos lääkäri kiertää sivukylän vanhus/vammais-potilaat tyyliin kaikki kylän tapaukset tänään täällä. Samalla voisi tehdä muitakin juttuja, mareva kokeita yms.
    Onko tässä jotain paluuta vanhaan?
    Minulle kerrottiin kuinka aikanaan yksi kunnanlääkäri hoisi koko Lammin asukkaat ja vielä yksi päivä viikosta kului Hämeenkoskella.
    Oli tuo lääkäri ollut päivän Hämeenkoskella, silloisella HL Koskella ja päivä oli venynyt pitkäksi. Potilaat tuli vastaanotolle ja kaikki ”käsiteltiin” ja sitten kun potilaat loppus pääsi lääkäri lähtemään kotiin.
    Väsyneenä lääkäri oli juuri ehtinyt kotiutua jopa riisuuntuakin kun puhekin soi. Puhelimessa hätääntynyt emäntä Kataloilta kertoi kuinka sydämmestä ottaa, eikö tohtori millään ehtis tulla kattoon?
    Lääkäri puki päälleen ja lähti Kataloille. Perille saavuttuaan hän istuutui pirtin keinustuoliin ja oli nukahtaa väsymyksestä. Emäntä hätäilemään kuinkas tohtori noin väsynyt on, voisinkos minä jotenkin auttaa, johon lääkäri vastasi:”Jos vaikka kahvit keittäisit”.
    Niin siinä kahviteltiin eikä emännän sydän ollut enää ollenkaan kipeä.
    Aikanaan sitten ”tohtorikin” pääsi kotiutumaan.
    Miksiköhän nyt tarvitaan monta lääkäriä yksinomaan Lammilla?
    Onko immeiset enämpi sairaita kun ennen?
    Kuluuko lääkärin aika kaikkeen muuhun kuin potilaan kohtaamiseen?
    Ennen lääkäri kirjoitti ainoastaan kun tarvittiin resepsti, mitä kaikkea hän nyt tilittää koneelle?
    Joku voi laskeskella jotta lääkärin aika menee hukkaan jos hän ajelee ympäri kylää potilaiden peräs?
    Onko se sitten edullisempaa jos vanhukset yksi kerrallaan tuodaan taksilla terpparille?
    Samoin ihmetteli Turun Yliopiston professori kun säästösyistä siivoja irtisanottiin ja määrättiin jotta proffat saa siivota omat tyähuoneensa itte!
    Varsin kallispalkkainen siivooja?

    ps. Marjatta! Kyllä ne kommentit nopsaan tulevat jos vapautat ne tulemaan etkä itse toimi sensorina ja hyväksyjänä. Anna ihmisten kirjoittaa, rapaa saat naamalle kumminkin jos arkadialle yllät, paree se on oppia nöyräks jo pyrkiessä!
    Onnea yrityksellesi!

  2. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Marjatta!
    Tiedät kantani Sote-sotkuun, joten ei siitä enempää.
    Lauri Kivimäki kritisoi voimakkaasti ilmeisesti pääterveysaseman ajanvarausta ja lääkärille pääsyä.
    Subjektiivinen ja jälkiviisas mielipiteeni on, että terveyshyötymallia yritettiin liian pieneen kaupunkiin ja terveyskeskukseen. Samalla porukalla hoidettiin pääterveysasemalla akuutit ja ns. Kaurialan käytävän asiakkaat.
    Pitäjien terveysasemat toimivat normaalisti. Terveyshyötymallissahan monivaivaiset saavat hoitosuunnitelman, jossa yhdellä käynnillä pyritään hoitamaan useampi vaiva kerralla. Tämä ja tavallinen lääkärissä käynti sotkivat toinen toisiaan. Välillä muistisairas, alkoholisti tai mielenterveysongelmainen ei muistanut tulla n. nelihenkisen hoitotiimin hyppysiin. Itse asiassa tämän kokoluokan tutkimus olisi pitänyt olla Oulussa tai Kuopiossa. Joku 20 000 asukkaan kaupunginosa olisi nimetty koeterppariksi, ja yliopisto olisi suunnitellut prosessit. Ikävä kyllä, yliopistosairaalat ovat kiinnostuneita vain erikoissairaanhoidosta.
    Kuormitusta henkilökunnalle, taloudelle ja potilaille aiheutti myös Duodecimin e-lääkäritutkimus. Tuloksena oli neljä lääketieteen tohtorinväikkäriä ja pari muun alan gradua. Asia on tärkeä, mutta kuuluisi varsinaisten tieteen tekijöiden rooteliin.
    Paljon henkistä kapasiteettia vei myös tilaajan alinomainen puuttuminen budjettiin, rekrytointeihin ja hankintoihin.
    Noin vuosi sitten pidettiin kriisikokous, jossa liikelaitos kutsui tilaajan ja kaupunginhallituksen edustajat. Pääsyy kokoukseen oli epäonnistunut tilaajan vaatima henkilöstövähennys tk-sairaalassa.
    Esitimme muitakin huolenaiheitamme ja otin esille pakkohankinnat kaupunginyhtiöistä. Kerroin, että säästäisimme yli 400 tonnia, jos voisimme hankkia ateriapalvelut, hoitotarvikkeet ja sijaiset itsenäisesti. Kokouksessa ylilääkäri Tuomo Lunnikivi vahvisti asian. Esitin myös, että perustaisimme kymmenkunnan naapurin kanssa vaippapoolin hoitotarvikkeiden hintojen alentamiseksi. Se ei käynyt päinsä.
    Keskustelimme tilaajan ja tuottajan henkilöstön ihmissuhteista. Ajattelin mielessäni, että liikelaitoksen toimitusjohtaja on tehtäväänsä liian älykäs.
    Kokouksen jälkeen johtokunta oli tyytyväinen, kun sai purkaa mielipahojaan.
    Seuraavaksi kuulimme, että joku konsulentti tutki, tarvitaanko liikelaitosta ollenkaan.
    Johtokuntaa ei haastateltu, ei minua ainakaan.
    Näin kuntayhtymässä viisi johtavaa ylilääkäriä sekä liikelaitoksessa kaksi toimitusjohtajaa sekä kerran Tarja Majurin. Seesteisin kausi oli liikelaitoksen ensimmäinen vuosi vt. toimitusjohtajana Leena Thure. Hän on talousihminen ja joutui siksi todella paneutumaan terveyskeskuksen asioihin. Mitään rutiineita ei asemilla muutettu, mistä henkilökunta oli mielissään. Ylijäämää tuli 700 tonnia, mistä tilaaja nappasi seuraavana puolet. En tiedä, miten kaupunki muisti Leenaa. Syytä olisi ollut.
    T. Hessu K.

  3. Kommentit tulevat näkyviin viiveellä valitettavasi. Kiitos näkökulmasta ja kokemusten jakamisesta. Joissain kunnissa on käytösssä palveluseteli silloin kun lääkäriodotusaika ylittää asetetun normin. Toimivan hoitosuhteen varmistamiseksi palveluseteli voisi olla taattu henkilökohtaisesti silloin kun terveydentila sitä edellyttää.

  4. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Haluaisin tietää, miksi täysin totuudenmukainen ja omasta mielestäni asiallinen kommenttini menee esikatseluun, eikä kirjaudu tälle palstalle.

  5. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Oli jonkinmoinen järkytys 25 vuoden työterveysajanjakson jälkeen siirtyä julkisen terveydenhuollon piiriin. Joskus on sanottu että työterveys on sitä varten, ettei anneta herkästi ”saikkua”. En tiedä olinko poikkeus, tunsin että meillä on hyvä luottamus. Minulla on perussairaus, johon olen saanut ohjeet erikoislääkäriltä=jos tietty vaihe jatkuu tulee toimia tietyllä tavalla. Nyt eläköidyttäni on tapahtunut joitai surkuhupaisia tapauksia. En todellakaan soita sinne kuin tarpeessa. 2 kertaa olen joutunut lopettamaan puhelun 10 min jälkeen, koska ääni on loppunut. Kurkku ollut niin kipeä. Ehkä vastaanottajagestapo on tulkinnut puheeni juopon örinäksi, sananmuodostus on ollut niin vaikeaa. No yksityiseltä puolelta on löytynyt apu. Kysyn vaan, miksi maksan veroja. Kun olen joutunut käymään yksityisillä lääkäriasemilla ihmettelen kuinka juohevaa siellä on toiminta. Vaikuttaa ettei kellään ole kiire. Terveyskeskuksessa on rauhaton tunnelma-samat henkilöt kulkee edestakaisin,vaikuttaa vailla päämäärää. Suomeenkin palvelusetelit, joilla voi ostaa terveytensä sieltä mistä haluaa

  6. avatar riitta nyqvist sanoo:

    Moro Marjatta!
    ”Innovatiiviset otteet” omaavat nujerretaan
    jo nyt valitettavan usein,
    erittäin reviiritietoisten pomojen painostamana.
    Näkemykseni mukaan SOTE-hypessä on edetty mutu-tuntumalla,
    vaikka aikaa olisi ollut enemmän kuin maailman luomiseen,
    tehdä ko. kenttää kattavia ennakko-laskelmia mennen tullen,
    joita antaa pureskeltavaksi useammalle
    asiantuntija-taholle.
    Ko. ministeriö tuntuu olevan kuuro palautteelle&varsinainen tiedon pihtari.
    Onkohan tässäkin käynyt niin ettei laskelma-faktaa ole,
    jot heitetäänpä noppaa ja katsotaan miten potilaiden tässä käy.
    Itse epäilen, jot jälleen kerran on syntymässä norsunluutorniin uusi kerros,
    josta ei tuntumaa ole, mitä suorittavalla tasolla todella tapahtuu.
    Menestystä vaalikamppailuusi!
    Riitta

  7. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Minun Soteni. Olin 25-vuotta työterveyshuollon piirissä. Minut ja sairauteni tunnettiin, Kaikki pelasi. Nyt eläköidyttäni olen julkisen palvelun varassa (tai sitten en). Minulla on perussairaus, johon olen saanut erikoislääkäriltä tietyt toimintaohjeet. Tuntuu turhauttavalta keskustella ”terkkarin” ASIANTUNTIJAAJANVARAAJAN kanssa asiasta joka johtaa siihen, että joudun varaamaan ajan LINNAN KLINIKALTA, josta avun saan. Paras on se kun lähdin terveyskeskuslääkäriltä-suoraan yksityislääkärille. Jotenkin tää systeemi on sairas. Syön lääkkeitä, mutta en halua syödä niitä yhtään enempää kuin nyt syön-tekosairaita näin eräässä työelämänvaiheessa tarpeeksi,

css.php